Viikon mietiskelyn aihe 30.3.2018
Armolahjat ja Hengen
hedelmät: Osa 5.
Lähde kanssani tälle tutkimusmatkalle hengelliseen ulottuvuuteen ja rikastu Adonai Yeshuaan kätketyistä ikuisista viisauden ja tiedon aarteista!
Listaan tähän alle siinä järjestyksessä kuin ne on kirjoitettu ensin nuo 9 armolahjaa: (1. Kor. 12:8-10)
1) Viisauden sanat, 2) Tiedon sanat, 3) Usko, 4) Parantamisen armolahjat, 5) Lahja tehdä voimallisia tekoja, 6) Profetoimisen lahja, 7) Henkien erottamisen lahja, 8) Eri kielillä puhumisen lahja ja 9) Lahja selittää kieliä.
Seuraavaksi listaan
alle siinä järjestyksessä kuin ne on kirjoitettu nuo 9 Hengen hedelmää: (Gal.
5:22-23). Huom. ”hedelmä” - sana on yksiköllinen.
Hedelmät poikkeavat silti toisistaan, kuten maallisetkin hedelmät. Siksi
käsittelen niitä erillisinä. Asiayhteyksissäkin ne erottuvat selvästi
toisistaan.
1) Rakkaus, 2) Ilo, 3) Rauha, 4) Pitkämielisyys, 5) Ystävällisyys, 6)
Hyvyys, 7) Uskollisuus*), 8) Sävyisyys ja 9) Itsehillintä.
/// *) Uskollisuus on
kirjaimellisesti käännettynä Usko.
Olemme jo aiemmin mietiskelleet
armolahjoja ja niihin
liittyviä Hengen hedelmiä nro 3+7, nro 4+6, nro 5+9 ja nro 7+4.
Sain aiheeksi tänä viidentenä
tutkielmaviikkona armolahjan nro 1) Viisauden sanat ja
saumattomasti siihen liittyvän Hengen hedelmän nro 1) Rakkaus.
Tämä armolahja on mielestäni kaikkein tärkein armolahjoista! Myös siihen saumattomasti liittyvä Hengen hedelmä on selkeästi kaikkein arvokkain Hengen hedelmistä. Niiden avulla johdatetaan ihmisiä kaikkein tehokkaimmin pelastukseen.
Raamatun mukaan jokaisen tulisi palavasti tavoitella näitä molempia! Viisauden sanoja siksi, että sitä tarvitaan hengellisissä ja maallisissakin tehtävissä. Jumalallista agape-rakkautta siksi, että mikään armolahjoista ei toimi kunnolla ja menestyksekkäästi ilman sitä.
Luemme tästä jumalallisesta viisaudesta mielestäni selvimmin Sananlaskujen luvusta 8. Koko luku käsittelee jumalallisen viisauden olemusta. Sen mukaan Viisaus, joka on ollut ikuisuudesta asti Yehowah Elohimin luona, kutsuu ihmisiä luokseen voidakseen rikastuttaa meitä taivaan hengellisillä aarteilla.
Tämä armolahja on mielestäni kaikkein tärkein armolahjoista! Myös siihen saumattomasti liittyvä Hengen hedelmä on selkeästi kaikkein arvokkain Hengen hedelmistä. Niiden avulla johdatetaan ihmisiä kaikkein tehokkaimmin pelastukseen.
Raamatun mukaan jokaisen tulisi palavasti tavoitella näitä molempia! Viisauden sanoja siksi, että sitä tarvitaan hengellisissä ja maallisissakin tehtävissä. Jumalallista agape-rakkautta siksi, että mikään armolahjoista ei toimi kunnolla ja menestyksekkäästi ilman sitä.
Luemme tästä jumalallisesta viisaudesta mielestäni selvimmin Sananlaskujen luvusta 8. Koko luku käsittelee jumalallisen viisauden olemusta. Sen mukaan Viisaus, joka on ollut ikuisuudesta asti Yehowah Elohimin luona, kutsuu ihmisiä luokseen voidakseen rikastuttaa meitä taivaan hengellisillä aarteilla.
Luku huipentuu lopussa
sanoihin: Snl. 8:34-36
>>34. Autuas se ihminen, joka kuulee minua, joka valvoo minun ovillani päivästä päivään, vartioi minun ovieni pieliä! 35. Joka minut löytää, löytää elämän ja saa osakseen Yehowan mielisuosion. 36. Mutta joka eksyy minusta, saa vahingon sielulleen. Kaikki, jotka minua vihaavat, rakastavat kuolemaa."<<
Jakeista 35-36 muistan seuraavan yliluonnollisen kokemuksen oltuani kerran eräässä Stadin vapaassa herätysliikkeessä kuuntelemassa raamattutuntia:
>>34. Autuas se ihminen, joka kuulee minua, joka valvoo minun ovillani päivästä päivään, vartioi minun ovieni pieliä! 35. Joka minut löytää, löytää elämän ja saa osakseen Yehowan mielisuosion. 36. Mutta joka eksyy minusta, saa vahingon sielulleen. Kaikki, jotka minua vihaavat, rakastavat kuolemaa."<<
Jakeista 35-36 muistan seuraavan yliluonnollisen kokemuksen oltuani kerran eräässä Stadin vapaassa herätysliikkeessä kuuntelemassa raamattutuntia:
Mies, joka saarnasi, toisti jo monta kertaa aiemmin julistamansa
opetuksen niin tarkalleen, että jo ennalta tiesin mikä ”hengellinen vitsi”
tulisi seuraavaksi. Olin tympääntynyt siihen ja päätin saarnan kuuntelemisen
sijaan ravita henkeäni lukemalla Raamattua. Luin tuon edellä mainitun jakeen 36
alkuvirkkeen:
>>Mutta joka eksyy minusta, saa vahingon sielulleen.<< Yhtäkkiä valtava voima ympäröi minut ja täytti koko sisimpäni! Koin pohjattoman syvän jumalallisen rakkauden alkavan puhutella minua ja näin ikään kuin Hengen silmin, miten murheellinen Adonai Yeshua on siitä, että niin moni eksyy pois hänen luotaan!
Voimavaikutus oli niin valtava, että pelkäsin hajoavani atomeiksi ja suljin heti vauhdilla Raamatun ja aloin haukkoa henkeäni! Kun poistuin temppelistä tuli minua vastaan neljä miestä ja he pysähtyivät tuijottaen minuun. Yksi heistä tuli luokseni, tarttui käteeni ja sanoi: ”Anna minullekin tuota väkevää voimaasi!”
Vedin käteni pois, sillä Henki kertoi miehen olevan riivattu ja että tuo voimani oli tarkoitettu muille, ei hänelle. Kun jatkoin matkaa bussipysäkille, sama mies juoksi perässäni ja kerjäsi edelleen saadakseen tuota voimaa, mutta bussi tuli sopivasti ja ehdin hypätä siihen eikä kyseinen mies ehtinyt mukaan.
>>Mutta joka eksyy minusta, saa vahingon sielulleen.<< Yhtäkkiä valtava voima ympäröi minut ja täytti koko sisimpäni! Koin pohjattoman syvän jumalallisen rakkauden alkavan puhutella minua ja näin ikään kuin Hengen silmin, miten murheellinen Adonai Yeshua on siitä, että niin moni eksyy pois hänen luotaan!
Voimavaikutus oli niin valtava, että pelkäsin hajoavani atomeiksi ja suljin heti vauhdilla Raamatun ja aloin haukkoa henkeäni! Kun poistuin temppelistä tuli minua vastaan neljä miestä ja he pysähtyivät tuijottaen minuun. Yksi heistä tuli luokseni, tarttui käteeni ja sanoi: ”Anna minullekin tuota väkevää voimaasi!”
Vedin käteni pois, sillä Henki kertoi miehen olevan riivattu ja että tuo voimani oli tarkoitettu muille, ei hänelle. Kun jatkoin matkaa bussipysäkille, sama mies juoksi perässäni ja kerjäsi edelleen saadakseen tuota voimaa, mutta bussi tuli sopivasti ja ehdin hypätä siihen eikä kyseinen mies ehtinyt mukaan.
Apostoli Paavali opetti
mielestäni parhaiten jumalallisen agape-rakkauden olemuksesta luvussa 1. Kor.
13. Se on niin valtava, että kopioin sen tähän ja kehotan: lue se hitaasti läpi. Ajattele siinä Adonai Yeshuaa rakkautena:
(Vuoden 1938 käännöksestä, koska opettelin sen aikoinaan siitä ulkoa)
>>1. Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen. 2. Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi.
3. Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi.
4. Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile, 5. ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, 6. ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa; 7. kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.
8. Rakkaus ei koskaan häviä; mutta profetoiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa. 9. Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista. 10. Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista.
11. Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on. 12. Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niin kuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan.
13. Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus.<<
Kerron tähänkin muiston omasta elämästäni. Olin siihen aikaan 1977 töissä Israelissa, Kibbutz Kiryat Anavimissa (suomeksi rypälelaakso). Adonai Yeshua johdatti minut sinne Karmel-yhdistyksen kautta ja aikomus oli työskennellä siellä koko vuoden. Minulle luvattiin, että saan viettää sapatit lepopäivinä.
Elämä kibbutsissa oli mukavaa, vaikka työnteko liki +30 asteen lämpötilassa otti voimille. Tehtävänäni oli ruokkia lypsykarjaa ja nuoria vasikoita ja mullikoita. Ajoin isolla traktorin peräkärryllä niille kaukaloihin rehua ja levitin heinää paaleista. Hoidin vesikaukalot niin, että niissä oli aina puhdasta vettä.
Sain arpomalla 8 viikkona perätysten aina sapatin vapaaksi, mitä huonetoverini ihmetteli. Sitten työnjohto päätti laittaa minut töihin myös sapattina, mutta kieltäydyin vedoten siihen, että minulle oli luvattu etukäteen sapatit vapaiksi. Tapaus nosti kovan haloon kibbutsin johdossa, joka päätti karkottaa minut.
Sen kuultuani menin masentuneena huoneeseeni ja suljin oven jälkeeni. Tuntui niin kovin pahalta tulla israelilaisten ja kristittyjen hylkäämäksi. Sisimpäni itki salaa. Päätin lohduttautua lukemalla Raamattua. Luin luvun Joh. 14. Siitä iskivät sisimpääni ennen näkemättömällä voimalla erityisesti jakeet 21 ja 23:
>>21. Jolla on minun käskyni ja joka ne pitää, hän on se, joka minua rakastaa; mutta joka minua rakastaa, häntä minun Isäni rakastaa, ja minä rakastan häntä ja ilmoitan itseni hänelle." …23. Yeshua vastasi ja sanoi hänelle: "Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen ja jäämme hänen luokseen asumaan.<<
(Vuoden 1938 käännöksestä, koska opettelin sen aikoinaan siitä ulkoa)
>>1. Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen. 2. Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi.
3. Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi.
4. Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile, 5. ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, 6. ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa; 7. kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.
8. Rakkaus ei koskaan häviä; mutta profetoiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa. 9. Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista. 10. Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista.
11. Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on. 12. Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niin kuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan.
13. Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus.<<
Kerron tähänkin muiston omasta elämästäni. Olin siihen aikaan 1977 töissä Israelissa, Kibbutz Kiryat Anavimissa (suomeksi rypälelaakso). Adonai Yeshua johdatti minut sinne Karmel-yhdistyksen kautta ja aikomus oli työskennellä siellä koko vuoden. Minulle luvattiin, että saan viettää sapatit lepopäivinä.
Elämä kibbutsissa oli mukavaa, vaikka työnteko liki +30 asteen lämpötilassa otti voimille. Tehtävänäni oli ruokkia lypsykarjaa ja nuoria vasikoita ja mullikoita. Ajoin isolla traktorin peräkärryllä niille kaukaloihin rehua ja levitin heinää paaleista. Hoidin vesikaukalot niin, että niissä oli aina puhdasta vettä.
Sain arpomalla 8 viikkona perätysten aina sapatin vapaaksi, mitä huonetoverini ihmetteli. Sitten työnjohto päätti laittaa minut töihin myös sapattina, mutta kieltäydyin vedoten siihen, että minulle oli luvattu etukäteen sapatit vapaiksi. Tapaus nosti kovan haloon kibbutsin johdossa, joka päätti karkottaa minut.
Sen kuultuani menin masentuneena huoneeseeni ja suljin oven jälkeeni. Tuntui niin kovin pahalta tulla israelilaisten ja kristittyjen hylkäämäksi. Sisimpäni itki salaa. Päätin lohduttautua lukemalla Raamattua. Luin luvun Joh. 14. Siitä iskivät sisimpääni ennen näkemättömällä voimalla erityisesti jakeet 21 ja 23:
>>21. Jolla on minun käskyni ja joka ne pitää, hän on se, joka minua rakastaa; mutta joka minua rakastaa, häntä minun Isäni rakastaa, ja minä rakastan häntä ja ilmoitan itseni hänelle." …23. Yeshua vastasi ja sanoi hänelle: "Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen ja jäämme hänen luokseen asumaan.<<
Tunsin, miten Pyhän Hengen voima alkoi lisääntyä ja jalkani
alkoivat tutista. Henki kehotti: ”Mene selällesi vuoteelle, ettet kaadu.” Tein niin ja makuulla
ollessani sanoin sisimmässäni Adonai Yeshualle: ”Vaikka israelilaiset ja
kristityt ovat minut hyljänneet, niin toivon, että sinä vielä rakastat minua.”
Silloin koin sellaisen rakkauden kosketuksen, jota en ollut kokenut
edes silloin, kun ensi kertaa sain täyttyä Pyhällä Hengellä torstaina 31.8. vuonna 1972
illalla klo 21. En myöskään sen jälkeen! Tuo jumalallisen agape-rakkauden voima
ympäröi minut sulkien täysin sisäänsä ja täyttäen minut. Ah, niin puhdas, ikuinen
rakkaus! Siinä on ikuinen elämä!
Sitten kuulin sanat: ”Minä rakastan sinua!” Sen jälkeen ikään kuin valtameren tsunami hitaasti vyöryi ylitseni ja lävitseni. Sellaista rakkautta en ollut voinut kuvitella olevan edes olemassa! Jo tuo ensimmäinen aalto vei hurmokseen. Sitten tuli toinen, voimakkaampi rakkauden aalto ja kuulin samat sanat.
Kun tuli kolmas aiempia voimakkaampi rakkauden aalto ja kuulin nuo sanat jälleen ”Minä rakastan sinua!” aloin tuntea, että maailma katoaa ja minä hajoan atomeiksi. Kun kuitenkin koin, että minua tarvitaan vielä täällä ihmisten tähden, sanoin: ”Rakas Vapahtajani, nyt tiedän, että sinä rakastat minua. Riittää jo!”
Hän kuuli rukoukseni ja tuo rakkauden voimavirta alkoi vähitellen laantua. Ehkä kolme tuntia siinä meni, kunnes kykenin nousemaan tolpilleni ja kun astelin kibbutsin ruokalaan, horjuin kuin humalainen. Ilmeisesti kasvoni loistivat, koska kaikki tuijottivat minua kuin ilmestystä, myös kibbutsin johtajatar, Sarai.
Sitten kuulin sanat: ”Minä rakastan sinua!” Sen jälkeen ikään kuin valtameren tsunami hitaasti vyöryi ylitseni ja lävitseni. Sellaista rakkautta en ollut voinut kuvitella olevan edes olemassa! Jo tuo ensimmäinen aalto vei hurmokseen. Sitten tuli toinen, voimakkaampi rakkauden aalto ja kuulin samat sanat.
Kun tuli kolmas aiempia voimakkaampi rakkauden aalto ja kuulin nuo sanat jälleen ”Minä rakastan sinua!” aloin tuntea, että maailma katoaa ja minä hajoan atomeiksi. Kun kuitenkin koin, että minua tarvitaan vielä täällä ihmisten tähden, sanoin: ”Rakas Vapahtajani, nyt tiedän, että sinä rakastat minua. Riittää jo!”
Hän kuuli rukoukseni ja tuo rakkauden voimavirta alkoi vähitellen laantua. Ehkä kolme tuntia siinä meni, kunnes kykenin nousemaan tolpilleni ja kun astelin kibbutsin ruokalaan, horjuin kuin humalainen. Ilmeisesti kasvoni loistivat, koska kaikki tuijottivat minua kuin ilmestystä, myös kibbutsin johtajatar, Sarai.
_ _ _
Tässä vielä kaksi apostolien (Jaakob ja Johannes) erinomaista ohjetta koskien näiden kahden asian - viisauden sanat ja agape rakkaus - tavoittelemista:
a) Jaak. 1:5 >>Mutta jos joltakin teistä puuttuu viisautta,
anokoon sitä Elohimilta, joka antaa kaikille alttiisti ja soimaamatta, niin se
hänelle annetaan.
b) 1. Joh. 4:7 >>Rakkaani, rakastakaamme toinen toistamme, sillä rakkaus on Elohimista.
Jokainen, joka rakastaa, on Elohimista syntynyt ja tuntee Elohimin. <<
Kommentit
Lähetä kommentti