Kristityn ohjeita

~ Anteeksiantamus ~    Vanhan Liiton aikakaudella oli välttämätöntä uhrata sijaisuhrina jotakin kaikenlaisten rikkomusten sovitukseksi. Kustakin rikkomuksesta oli tarkat säädökset ja niihin liittyvät uhrit. Jos oli menetelty Mooseksen Lain mukaisesti, niin vasta sitten syntinen sai osakseen anteeksiantamuksen. Lisäksi oli erillinen vuotuinen Suuri sovituspäivä itsetutkisteluun jne.   Nuo Lakiliiton uhrit olivat eläinuhreja ja siksi viattomien eläinten veri virtasi israelilaisten syntien sijaissovitukseksi tasan 1400 vuoden ajan laskien Israelin vapautumisesta Egyptin orjuudesta, mikä tapahtui vuonna 2668 jälkeen Aadamin luomisen, ja siitä laskien aina Vapahtajamme Golgatan ristille kuolemiseen asti AD 28, sillä hän syntyi 6 vuotta eaa.   Israelissa uhrattiin eläinuhreja vielä ainakin vuoteen AD 70, jolloin Rooman Valtakunnan legioonat tuhosivat Jerusalemin toisen Temppelin maan tasalle. On hyvä muistaa, että Temppelin noin 300 kg painava esirippu repesi ylhäältä alas asti

Kristityille sallitut ruuat?   Tarkkaan Raamattua lukeneet ovat hieman ymmällä tästä aiheesta, sillä Raamatusta saa kolme erilaista käsitystä, riippuen siitä mitä jakeita aiheesta luetaan. Niin ei saisi olla, sillä asian pitäisi olla kristallinkirkas ja selkeä jo siitä syystä, että kristityn tulee voida säilyttää puhdas omatunto sen suhteen. Moni luulee olevansa tässä kohden ”besserwisser”.   Käsittelen ne kohdat, joita kailotetaan suurella rintaäänellä rajattoman vapauden nimissä niissä piireissä, joissa uskotaan muutenkin lähes kaikkea mahdollista sallivaan Luojaan. Otan kohdat asiayhteyksissään, jotta lukija huomaisi kolmen täysin erilaisen käsityksen mahdollisuuden. Lopussa esitän oman käsitykseni niistä, silti sitä lukijalle ”tuputtamatta”.   A)    Apostolien teot 15:19-20 ( Kohta toistetaan jakeissa Ap.t. 15:28-29) >> 19. Sen tähden minä olen sitä mieltä, ettei tule rasittaa niitä, jotka pakanuudesta kääntyvät Elohimin puoleen, 20. vaan heille kirjoit

Pyhitys   Olen aiemmin jo tarkastellut tätä aihetta, mutta nyt tarkastelen aihetta kolmesta eri näkökulmasta katsoen: 1) Adonai Yeshuan merkitys pyhitykseemme, 2) Oma osuutemme pyhityksessämme, ja 3) Apostolisen seurakunnan merkitys sen jäsenten pyhityksessä. Pyhitys on välttämätöntä menestykseen EV-työssämme ja lopulliseen pelastukseemme.   Mitä sanalla ”pyhitys” tarkoitetaan? Hebreankielisessä VT:ssä ei esiinny ainuttakaan substantiivia, joka vastaisi käsitettä ”pyhitys” *) . Siellä on sanan perustana verbi kádaš , joka on eri merkityksiltään hyvin monivivahteinen. Verbin perusmuoto , ’olla pyhä, puhdas’ , ilmaisee kultillista pyhyyttä ilman mitään siveellistä vivahdetta. 2. Moos. 29:21. *) Lainattu IRT:stä (Iso Raamatun Tietosanakirja), Osa 5, sivu 157 sana ”Pyhitys”. Oma lisäys: Kultillisella pyhyydellä viitataan rituaaliseen pyhyyteen eli puhdistautumiseen esim. temppelipalvelusta varten ja lapsensynnyttämisen jälkeen aina saastaisen verenvuodon loppumiseen as

Paavalin opettama ”vapauden teologia”?   Tarkoin Raamattua lukeva ei voi olla ihmettelemättä sitä, mitä Paavali opetti kristittyjen vapautumisesta Mooseksen Lain säädöksistä ja pelastumisesta yksin uskon kautta ilman Mooseksen Lain edellyttämiä tekoja. Room. 3:27-31. Tässä ei vielä ole mitään ihmeellistä.  >>27. Missä siis on kerskaaminen? Se on suljettu pois. Minkä lain kautta? Tekojenko lain? Ei, vaan uskon lain kautta. 28. Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja. 29. Vai onko Elohim yksistään juutalaisten Elohim? Eikö pakanainkin? On pakanainkin, 30. koskapa Elohim on yksi, joka vanhurskauttaa ympärileikatut uskosta ja ympärileikkaamattomat uskon kautta. 31. Teemmekö siis lain mitättömäksi uskon kautta? Pois se! Vaan me vahvistamme lain. <<   Ihmeellisyys alkaa tulla esiin siinä vaiheessa, kun Paavalin sanotaan silti noudattavan *) Mooseksen Lakia, vaikka hän opetti, ettei hän ole Lain alla. Sen hän perust